Maratonpohdintoja #1: Projektiteesit

Kesän aikana on kypsynyt muutama henkilökohtainen maratonharjoittelun perusfundamentti, joiden varaan Frankfurt-projektia on tarkoitus rakentaa. Ne ovat myös selkeitä uusia painopistevalintoja verrattuna aikaisempiin projekteihin; tällä kestävyyspuuhastelukokemuksella on jo syytä miettiä myös uudenlaisia ärsykkeitä ja harjoituksia, jolla ikääntyvään kroppaan saisi vielä muutoksia aikaan. 

• Pitkät pidemmiksi. Miksi? Maraton on pitkä ja SP:tä lainatakseni, 30 kilsaa juoksemalla jaksaa juosta 30 kilsaa. Viime projekteissa pitkät lenkit ovat olleet noin 27-32 kilsaa ja osittain tämän vuoksi maratonien viimeisellä kympillä jalkojen iskukestävyys on ollut heikohko. Tässä projektissa on syytä hinata pitkien lenkkien (sunnuntain pitkät) pituutta 34-38 kilometriin.

• Kovat kovemmiksi. Miksi? Vauhtikestävyyspohjan pitää olla taloudellisessa kunnossa, jotta jaksaa tampata maratonia aerobiselta kynnykseltä anaerobiselle kynnykselle. Maratonharjoittelun näkökulmasta täytyy olla kuitenkin tarkkana, että vauhtikestävyysharjoitteet kehittävät eivätkä tuhoa kuntoa. Oma kokemus kertoo, että lukumäärällisesti oikeasti kovia maratontyyppisiä VK-treenejä ei oma pohja kestä kovinkaan montaa. Käytännössä tämä tarkoittaa muutamaa hyvin suunniteltua (ja toivottavasti myös toteutettua) n. 20-25 kilsan mittaista VK-treeniä (TV / kiihtyvä) sekä 1-2 puolimaratonia. Tämäntyyppiset treenit on hyvä toteuttaa joskus myös osana pitkistä (loppuun kiihtyvänä).

• Jalkoihin voimaa. Miksi? Tämä tekee juoksusta kestävämpää ja taloudellisempaa, tukee korsettia sekä vauhtireservin laajentamista. Tämä on keskiössä erityisesti projektin alkuvaiheessa, mutta pysynee mukana jotenkin läpi projektin. Käytännössä tämä tarkoittaa varioituja jalkajumppia sekä porras- ja mäkijuoksua Pyynikillä tai Lastenojanvuorella. Myös puhtaat mäkivedot ovat tässä hyvä lisä työkalupakissa.

• Vauhtireserviä lisää. Miksi? Mara-vauhdin (tulee se sitten olemaan mikä tahansa) pitää tuntua vauhdillisesti helpolta. Iän myötä korroosio on purrut kykyyn juosta rennosti kovaa. Tämä vaatii vetotreenejä. Tonnit olisi konservatiivinen valinta, mutta luulen, että oma kroppa tarvitsee entistä enemmän myös lyhyempiä (500-800 m.) vetoja, jotta vauhtireservi oikeasti kehittyisi.

• Korsetti kestäväksi. Miksi? Juoksussa keskivartalon merkitys on kriittinen, jotta juoksuasento pysyy taloudellisena ja tuottavana. Korsetin merkitys luonnollisesti korostuu maratonilla: keskivartalon on jaksettava pitää juoksuasento yllä pitkään, vaikka asfaltti iskuttaa väsymystä koko kehoon. Käytännössä tämä edellyttää keskivartalon kuntopiirin sitkeää toteuttamista ja erityisesti syvien vatsa- ja selkälihasten kehittämistä läpi koko projektin. Tavoitteena 2-4 kertaa viikossa 10-15 minuutin keskivartalojumppa.

• Henkinen kantti kovemmaksi. Miksi? Maraton on syväsukellus omaan itseensä ja erityisesti viimeisen tunnin aikana henkistä kanttia koetellaan. Kykyä juosta maraton mitataan myös kyvyllä kestää epämukavaa oloa. Luulen, että tässä minulla olisi paljon kehitettävää; tarvitaan lisää kykyä rohkeasti heittäytyä epämukavuusalueella ja luottaa että sitä tuskaa myös kestää. Tämä ei tarkoita ylivauhtista, epärealistista vauhdinpitoa, vaan henkistä kestävyyttä ja kypsyyttä sietää maratonin viimeisen kympin tuskaa. Vaikeampi asia on sitten se, että miten kehittää asiaa, joka ei ole luontaisesti vahvuus? Sitä jään pohtimaan, ideoita otetaan vastaan.